The first one

Hello there :)

Oon siis 17- vuotias tyttö nimeltään Pauliina ja asun tässä Tampereen lähiseudulla.  Ensi lukuvuodeksi olis tarkotus lähteä vaihto-oppilaaksi, ja tämä blogi tulee kertomaan lähinnä mun puuhailuistani tulevan vaihtovuoden aikana. Mulla ois tarkotuksena tehdä postaus tänne ehkä kerran pari kuukaudessa, en oikeen oo varma vielä, mutta täältä voi joka tapauksessa lukee mun kuulumisia, jos kiinnostaa :) 

Ja ihan vaan btw, koska tää on mun ensimmäinen blogi, niin en oo viä ihan sinut tämän blogger tsydeemin käytön kanssa, mutta enköhän mä sen tässä vuoden aikana opi :)

Mutta siis, asiaan. Mun vaihtarijärjestönä toimii Into ja kohdemaana tulee olemaan Iso-Britannia. Jos vielä tarkennetaan niin siellä tulen asumaan Englannin etelärannikolla kaupungissa nimeltä Whitfield ja koulua käyn siitä noin 5 km päässä olevassa suuressa satamakaupungissa Doverissa. Kouluni on Dover Grammar School For Girls, ja siellä on käytössä pukukoodi (ei farkkuja, ei huppareita, ei tennareita). Aattelin tehä kunnon postauksen koulusta sitten myöhemmin, kun tiedän siitä lisää :) Perhetiedotkin mulla on jo, ja tulevaan host-perheeseeni kuulu vanhemmat, heidän poikansa sekä kissa ja koira (perheellä on myös aikuinen tytär, joka on jo muuttanut pois kotoa). Lisäksi perheeseen tulee myös toinen vaihtari, saman ikäinen tyttö kuin minä, ja hän on kotoisin Sveitsistä :D

Alun perin ajatuksen vaihtoon lähdöstä sain joskus yläasteen alussa, ja siitä lähtien olen puhunut, että olis kiva lähtee vaihtoon. Viime syksynä sitten vihdosta viimein hain vaihto-oppilaaksi, ja kohta haastattelun jälkeen 12-sivuinen englanninkielinen hakupaketti tulla tupsahti täytettäväksi. Pari kuukauttahan sen kanssa tuli taisteltua, mutta lopulta se saatiin lähetettyä Intolle takaisin. Joskus maaliskuussa sain sijoitustiedot ja toukokuussa olin Helsingissä Inton vaihto-oppilaiden valmennusseminaarissa. Tällä hetkellä odottelen lähinnä vain lähtöpäivää, joka on 27.8.

No miks mun maavalinta on sit just Englanti, kun yleistys on, että vaihtoon lähdetään kauas rapakon taakse USA:an. Oon aina tuntenut olevani jotenkin enemmän britti kuin jenkki, ja mun korvaan brittiläinen aksentti kuulostaa kivalta :) Lisäksi halusin nimenomaan englanninkieliseen maahan, vaikka välillä on käynyt tosin mielessä, että Argentiina, missä puhutaan espanjaa tai ihan vaikka naapurimme Ruotsi, olisivat olleet hyvin mielenkiintoisia maita vaihtovuoden kannalta. Mutta mieli halusi Britteinsaarille, joten vaihtoehtoina olivat siis Iso-Britannia tai Irlanti. Molemmissa maissa oli puolensa ja mietin todella pitkään, kumpaan maahan haluaisin mieluummin ja vertailin niitä paljon. Lopulta päätin valita Iso-Britannian ja halusin nimenomaan Englannin alueelle, enkä esimerkiksi Skotlantiin. Päätökseen saattoi toki myös vaikuttaa se, että tässä muutaman vuoden aikana olen Lontoossa ehtinyt käymään neljään kertaan…. :)

Ja vielä viimeisenä, kysymys mitä kaikki kyselee jatkuvasti: ”Jännittääkö? No jännittääkö yhtään?”

Vastaus on mullekin vielä toistaiseks vähän epäselvä :/ Vaihtoon lähteminen on ollu mun haavena jo niin kauan, että nyt kun se on oikeesti käymässä toteen, en oikeen oo viä kunnolla sisäistäny sitä ajatusta, että mä oon oikeesti lähössä ja se tapahtuu ihan oikeesti ja ihan kohta. Mutta eiköhän se sisäistäminen tapahdu viimeistään vikalla viikolla Suomessa, kun kauheessa paineessa koitan saada kaiken tarvittavan ängetyksi matkalaukkuun… XD Tällä hetkellä mulla oikeestaan vaihtelee fiilikset ihan päivittäin. Yks päivä oon tosi innoissani ja haluaisin vaan jo lähtee enkä millään malttais odottaa. Seuraavana päivänä mietin, että voi apua mitä ihmettä mä oon oikeen tekemässä. Mä en ehkä selviä vuotta vieraassa maassa vieraalla kielellä. Ja kolmantena päivänä tuntuu siltä, että haluan sittenkin vaan jäädä Suomeen ja pysyä täällä ystävien ja perheen kanssa ja mennä syksyllä takaisin Tamluun. Mutta sitten taas mieliala nousee ja mieli rupeaa haluamaan maailmalle ja siinä sitä taas ollaan, innoissaan lähdössä. Sen mukaan, mitä meille lähtöseminaarissa kerrottiin, tämä on ihan normaalia tulevalle vaihtarille. Tärkeintä on olla asettamatta liikaa odotuksia ja suunnitelmia vaihtovuodelle ja odottaa mitä tuleman pitää.

Tein tän blogin lähinnä sitä varten, että tuttujen on helppo seurailla mun tekemisiä, mutta totta kai kaikki muutkin ovat tervetulleita lukemaan tätä blogia :)