15. joulukuuta 2014

It's about time, right?

To get up and start writing again.

Mihinkä nää päivät oikeen katoaa? Aika lentää kuin siivillä. Taas on jo kuukausi kulunut viime postauksesta, eikä mulla yksinkertasesti ole ollut aikaa kauheesti blogia päivittääkään. Niin paljon on ollut tekemistä ja nyt tietenkin joulun lähestyessä joulukiireet tulee kaiken muun kiireen päälle. Ei sillä, se on parempi että on paljon tekemistä kuin että ei olisi mitään tekemistä!

Olen tässä pohdiskellut, että jo tää lyhyt aika ulkomailla on vahvistanut mun identiteettiä siinä, että oon nimenomaan suomalainen, ja ylpeä siitä. Kuitenkaan koti-ikävää tai kaipuuta Suomeen en ole vielä pahemmin kokenut. En tarkota tätä sillä, että eläminen ja oleminen täällä ois jotenkin parempaa, ei. Vaikka mun elämä täällä oikeestaan onkin aika kivaa. Kuitenkin oon tajunnu sen, että se oli ihan yhtä kivaa Suomessakin. Kummastakin löytyy hyvät ja huonot puolet, ja mä oon hyväksynyt ne, sillä niitten kanssa on elettävä. Olen myös oppinut arvostamaan enemmän joitakin hyvin yksinkertaisia ja arkipäiväisiä asioita, joita löytyy Suomesta, muttei täältä. Esimerkiksi että busseissa on ovet erikseen sisään tulolle ja poistumiselle sekä sitä että suomalaisessa koulussa voi pukea päälleen mitä haluaa. Täytyy silti vielä sanoa etten ole kertaakaan katunut päätöstäni lähteä, Englanti tuntuu nyt jo toiselta kotimaalta. Nykyään tuntuu hassulta ajatella niitä fiiliksiä ennen lähtöä ja sitä pientä pelkoa tulevasta. Ihan turhaan pelkäsin.

Positiivinen asia, jonka olen huomannut on se että jotain kehitystä mun englannin kielen taidossa on tapahtunut, sillä alussa olin tosi väsynyt kun tulin koulusta kotiin, koska aivot teki tosi paljon työtä koko päivän ajan, ja tunneilla piti keskittyä todella paljon. Kyllä mä siis edelleen keskityn tunneilla ja ajattelen, mutta nyt se on paljon helpompaa, ja muistiinpanojen tekeminen kun opettaja kertoo asiaa englanniksi, ei ole enää ylitsepääsemättömän vaikeaa. Myöskin se tunne kun kirjoitat viisi psykologian esseetä viikossa on muuttunut kammottavasta ihan ok fiilikseksi. Mä pystyn tähän, tää ei ole enää mikään ongelma.

Niinkuin jo kerroin, tässa kuluneen kuukauden aikana on tapahtunu taas vaikka mitä kaikkea. Siitä on jo monta viikoa kun käytiin Sandwichin joulutorilla, missä oli kaikenlaista ohjelmaa.




Minä ja Bob tehtiin Suelle joulukalenteri ruokailuhuoneen seinälle. Ensin me hankittiin 24 pientä lahjaa ja sitten ripustettiin ne roikkumaan  :)





Minulla, Monalla ja Bobilla on kaikilla tälläset ihan perus suklaajoulukalenterit :)


Joulukoristeet ja kuuset ja kaikki laitettiin täällä pystyyn jo 30.11, mikä oli sinänsä vähän outoa kun suomalaisena oon tottunu siihen, että joulukuusi koristellaan ehkä aikaisintaan vasta 20.12.. Mutta maassa maan tavalla. Ja meidän kuuset täällä on tietenkin tekokuusia.


Ylemmän kuvan kuusi on terassilla, ja alempi olohuoneessa


Opettajat on melkein kaikki oppinu jo kirjottaan mun etunimen kahdella i:llä, mutta sukunimi tuottaa vielä "hieman" ongelmia... No, ainakin sain päivän naurut kun yks päivä rekisteröinnissä sain tän lapun käteeni XD


Kuten ylemmästä kuvasta englantia osaavat voivat päätellä, jotain tekemistä saamallani lapulla on laskettelun kanssa. Eli minä ja pari muuta PE ryhmäläistä tosiaan käytiin laskettelemassa 4.12 meidän PE opettajan kanssa. Lumestahan täällä ei ole tietoakaan, ja lämmintä on vähän vajaa 10 astetta. Mutta jälleen kerran, maassa maan tavalla.


Minä ja Mayra valmiina ensimmäiseen laskuun


Skiing - British style


Erin, minä ja Mayra Folkenstonen "laskettelukeskuksessa", missä oli kokonaista yksi pieni rinne.


Kyllä oikeella lumella laskee paljon paremmin. Tää matolla päällystetty rinne ei luistanu kauheen hyvin. Mutta oli se silti kuitenkin ihan kokeilemisen arvoinen paikka :)


Yks perjantai-ilta meidän koululla oli Christmas market -hyväntekeväisyystapahtuma. Neljä eri luokkahuonetta koristeltiin eri teemoilla mm. Disney ja Harry Potter, mä olin auttamassa Harry Potter huoneessa.  Ruokalassa oli myös paljon pöytiä, missä oli myytävänä leivonnaisia, leluja, joulukoristeita ja kaikenlaista muuta.


Mua pyydettiin tekeen meiän Harry Potter huoneeseen myytäväksi kakkutikkareita (cake pops), eli siis suklaalla kuorrutettuja pallonmuotoisia pieniä kakkuja tikuissa. Oli mun eka kerta kun niitä tein ja Bob autto mua suklaalla kuorruttamisessa. Onnistuin mielestäni ihan kiitettävästi näiden tekemisessä ja nää meni oikein hyvin kaupaksi.


Kuvia Harry Potter huoneen rekvisiitoista... :)




Tietenkin meillä oli myytävänä myös "suklaasammakoita" ja taikasauvoja


Ja tämä hieno Harry Potter kakku oli mahdollista voittaa itselleen osallistumalla illan päätteeksi olleeseen arvontaan. Voittaja oli yksi koulun opettajista.


Harry Potter huonehan ei olisi ollut mitään ilman mahdollisuutta saada lajitteluhattua päähänsä ja kuulla päätöstä siitä mihin tupaan kuuluu. Mut lajiltetiin Rohkelikkoon. Jos valita olisin saanut, niin olisin mieluiten Puuskupuh, mutta lajitteluhattu on puhunut.



Yks pejantai meillä oli vapaata koulusta, koska opettajilla oli koulutuspäivä. Minä ja Mona otettiin suunnaksi Canterbury, tavoitteena tehdä hieman jouluostoksia. Käytiin myös katsomassa Nälkäpeli -Matkijanärhi, osa 1, ja oli kyllä kieltämättä ihan mahtava leffa! Puolenpäivän aikaan Primarkilla me tosin nähtiin yksi meidän koulun opettajista, ja siinä vaiheessa tuli vähän kyseenalaistettua, että millanen koulutuspäivä se nyt sitten oikeen olikaan..


Starbucks strawberries &cream frappuccino <3 


Meidän aluevalvoja Eve vei tän alueen vaihtarit keilaamaan Whitstablen keilahalliin! Oli tosi kivaa nähdä kaikkia pitkästä aikaan, sillä suurimman osan näin viimeksi orientaatioleirillä Lontoossa..


Lopetan taas tällaiseen koulun seinältä löytyvät tauluun, sillä niiden tekstit on oikeesti yllättävän hyviä!