British way of life

Otsikosta voi hieman päätellä, että mitä tämä postaus sisältää. Ajattelin kertoo vähän tästä mun host-perheestä ja muusta. No tää mun perhe on ainakin todella ihana. Kun saavuimme Simonan (sveitsiläinen host-siskoni, joka asuu tässä samassa perheessa) kanssa Doverin rautatieasemalle lauantaina, meitä olivat vastassa host-vanhempamme Sue ja Bob. Todella mukavia ja auttavaisia ihmisiä, jotka tykkäävät matkustaa paljon. Matka rautatieasemalta kotiin ei ollut pitkä, ja täällä kotona meitä odotti Suen ja Bobin 19-vuotias poika Craig, joka lähtee yliopistoon parin viikon päästä.

Tää näitten koti on aivan ihana ja niin perus englantilainen kun vain olla voi. Punainen kaksikerroksinen tiilitalo. Ja näitä on vieri vieressä aivan samanlaisia. Hyvä kun erottaa mikä on oma. Ulko-ovet tosin ovat eri värisiä. 

Mun huone täällä on talon yläkerrassa, ja mä tykkään tästä tosi paljon. Tää on just sopivan kokonen mulle, vaikka onkin varmaa kolme kertaa pienempi, kun mun huone Suomi-kodissa.. Muutenkin mä tykkään tosi paljon kun koko yläkerrassa (kylppäriä lukuun ottamatta, onneksi) on lattiamatto. Se on tosi ihanaa kun aamulla noustessa lattia on pehmee ja lämmin... <3 Mutta ei äiti, älä silti osta mattoa mun huoneeseen.

Mun huoneen ikkunasta näkyy lähinnä punaisia tiilitaloja ja meidän takapiha.

Yläkerrasta löytyy Simonan, kuten myös Craigin ja Suen& Bobin huoneet sekä kylppäri.

Simonan huone näyttää tältä. Saimme valita itse, kumpi ottaa kumman huoneen, ja minä annoin Simonan valita ensiksi. En sanonut mitään, mutta olin hyvin tyytyväinen hänen valintaansa, sillä sain itse juuri sen huoneen, jonka halusinkin. Kuvasta näkyy, että Simona toi kitaran mukanansa, ja hän on muutenkin musikaalinen. Kitaran soitto kuuluu hyvin seinän läpi mun huoneeseen, ja siihen on kiva herätä aamulla :)

Mun huone on ihan kylppärin oven vieressä, mikä on tosi kätevää. Yläkerran kylppäristä löytyy kylpyamme, jonka yläpuolella on suihku.

Alakertaan on kivat kierreportaat :) Ylhäällä kuvassa näkyy vähän Simonan huoneen ovea. Meidän huoneet on siis tavallaan vierekkäin, mutta eri puolella rappusia.

 Kuva yläkerran ikkunasta.

Talon alakerrassa on työhuone, olohuone, keittiö, ruokailuhuone, toinen kylppäri, ja kodinhoitohuone, josta on ovi takapihalle.

Kuva on olohuoneesta, jossa on pehmeä nahkasohva ja tv. Alareunassa näkyy ison punakuvioisen maton kulma. Matto lattiamaton päällä on mun mielestä aika hauska yhdistelmä, sillä tuohan se kivasti väriä lattiaan, mutta en mä sille muuta käyttötarkotusta ole vielä ymmärtänyt.

Kuvia ruokailuhuoneesta joka on aivan ihana <3

Ruokailuhuoneen toisella seinällä on maailmankartta taulu, ja mä istun pöydässä niin että nään tän taulun, ja sitä on kiva tuijotella :) Siihen on myös merkitty tussilla kaikki paikat missä Sue ja Bob ovat käyneet.

Ruokailuhuoneen kello

 Keittiö

Näiden kissa Dylan olohuoneen sohvalla. 

Koira Billy takapihalla vähän sen näköisenä, että odottaa mun heittävän sille pallon tai kepin vaikka otin vaan kuvaa. Bob sanoi mulle, että jos sille heittää pallon, sää heität sitä palloo loppupäivän. Ja pakkohan mun oli sitten testata..

Tähän mä en ollut varautunut kun päätin lähteä Englantiin vaihtoon. Takapihalta löyty sormenpään kokoinen hämähäkki. Jätin sen paikoilleen, mutta jos se joskus löytyy mun huoneesta, se ei pysy siellä kauan. Tää hämähäkki ei tosin ollut mitään verrattuna siihen, mitä me tässä yks ilta nähtiin. Simona tuli koputtaan mun huoneen oveen, ja kerto olevansa peloissaan hämähäkistä ja kysyi voisinko mää tulla ottaan sen pois. No mää tietenkin aattelin "että joo, sehän on sellanen pikkurillin kynnen kokonen hämähäkki. Otanpa tästä ruotsinkirjan ja nenäliinan mukaan ja pelastan isosiskoni (olen pari kuukautta nuorempi kuin hän)". No kun pääsin huoneen ovelle asti, näin katonrajassa kämmenen kokoisen hämähäkin. Peräännyin sitä tuijottaen ja sanoin, että mitäpä jos pyydettäisiin, että Craig ottaisi sen pois. Koputimme hänen huoneensa oveen ja esitimme asiamme. Craig otti nenäliinani ja astui rohkeana Simonan huoneeseen, mutta nähdessään hämähäkin perääntyi ja pyysi Bobia tulemaan yläkertaan. Lopulta Bob otti hämähäkin käteensä ja heitti sen ikkunasta pihalle.. Ja Simona sai nukkua yönsä rauhassa.

Takapihalta on ovi autotalliin, jossa on kuusi moottoripyörää, pyöriä ja kaikenlaista mitä autotalli yleensä sisältää.

Tää on sellanen pieni moottoripyörä. Mä kun tunnen tosi hyvin nää moottoripyörät...

Niistä puheen ollen, sunnuntaina tapasimme Simonan kanssa Suen ja Bobin tyttären Gemman ja hänen perheensä, johon kuuluu aviomies Sam sekä pienet pojat Archie 4v. ja Henry 1v. Pikkupojat ovat aivan ihania ja hyvin touhukkaita. Sunnuntai-aamuna menimme katsomaan, kun Archie ajoi pikkuruista moottoripyöräänsä sellaisella hiekkakuopan tapaisella. Harmi kun ei tullut kameraa mukaan. Sunnuntaina siellä oli joku yleinen ajotilaisuus, mihinkä kaikki saivat tulla ajamaan. Siellä oli myös jonkinlaisia ratoja, joita pitkin pystyi ajamaan. Olin lievästi sanottuna hieman yllättynyt, kun pieni neljävuotias poika istahti moponsa selkään ja lähti ajamaan. Hän on ajanut jo melkein pari vuotta sillä mopolla, ja kohta pitäisi kuulemma hankkia uusi. Ookoo... Vanhimmat ajajat sunnuntaina olivat keki-ikäisiä miehiä.

Meidän talo on toi tossa keskellä, missä on vihree ulko-ovi ja pihassa valkonen pakettiauto ja punanen auto.

                        Talojen välistä näkyy hieman metsää, jossa olen jo pariin kertaan kuljeskellut :)