1. syyskuuta 2014

Far away from home

Eihän täällä olla oltu vielä viikkoakaan, mutta silti tuntuu kuin siitä olisi jo ainakin miljoona vuotta, kun lähdin kotoa. Time flies, sillä keskiviikkoaamunahan minä vasta puin Into-paidan päälleni, sanoin heipat kotiväelle ja lähdin kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää.

Lentokentällä tapasin muut Englantiin tulevat Into-vaihtarit. Meitä on yhteensä kuusi (yksi poika ja viisi tyttöä). Lähtöporttimme numero oli 35.













Lentomme Lontooseen lähti ajallaan, ja lennon aikana meille tarjoiltiin lounaaksi salaattia, sekä juotavaa. 


Heathrown lentokentällä olimme perillä noin klo 15, paikallista aikaa. Tiesin kyllä, että Heathrow on suuri lentokenttä ja siellä on pitkät etäisyydet, mutta en silti ollut varautunut siihen kävelyn määrään mikä meitä odotti. Passintarkastuksesta pääsimme melkein ongelmitta kaikki läpi, ja kaikkien matkalaukut myös tulivat perille. Lentokentällä terminaalissa 3 meitä odotti yksi Inton orientaatioleirin vetäjistä, ja hän kertoi että meidän pitää siirtyä terminaaliin numero 2, missä muut vaihtarit meitä odottavat. Kävellen, painavia matkalaukkuja perässä vetäen matka näiden kahden terminaalin välillä oli valehtelematta ainakin 20 minuuttia, ellei jopa puoli tuntia. Terminaallissa 2 meitä odotti noin parisenkymmentä vaihtaria, jotka olivat eri puolilta maailmaa, ja joista osa oli istunut siellä jo meilkein kuusi tuntia. Meidän ei onneksi tarvinnut istua kentällä kuin vajaa tunnin, jonka aikana saapui muutama vaihtari lisää. Lentokentältä siirryimme King's Collegeen, jossa majoittauduimme orientaatioleirin ajan. 


King's Collegen huoneet olivat mukavia ja suuria kahden hengen huoneita, ja minä majoittauduin suomalaisen Katerinan kanssa samaan huoneeseen. Tulimme toimeen oikein hyvin, vaikka olimme tavanneet vain kerran aikaisemmin Helsingissä valmennusseminaarissa.

                                                               Näkymää ikkunasta

Orientaatioleirillä meitä oli yhteensä 120 vaihto-oppilasta eripuolilta maailmaa. Liiderit jakoivat porukan puoliksi, ja sitten vielä pienempiin ryhmiin, jotta kulkeminen ja kaikki muu organisointi olisi helpompaa. Se oli kyllä kaikin puolin järkevää, sillä Lontoon keskustassa ei noin vain kuljeta 120 ihmistä mukana. Pienemmillä ryhmillä oli oma värikoodi, ja sitä mihin ryhmään kuului, merkkasi tietyn värinen ranneke, mitä piti pitää koko leirin ajan. Oma ryhmäni oli Green Team, kuten rannekkeestani näkyi. Näissä pienemmissä ryhmissä saimme jokainen myös numeron. Itse olin numero 1 ja sain kunnian huutaa "one" ainakun otimme luvun siitä, ovatko kaikki 16 Green Team -ryhmän jäsentä paikalla. 
Tämä luvun laskenta oli liiderimme mukaan lapsellista, mutta kannattavaa. Meistä se oli lähinnä huvittavaa.

Torstaina oli ensimmäinen kokonainen päivä Lontoossa, ja minä sekä 59 muuta vaihtaria suuntasimme osan liidereistä kanssa kohti River Thamesia, jonka rannasta lähdimme jokiristeilylle määränpäänämme Greenwich.













En huomannut katsoa kellosta, kuinka kauan risteily kesti, mutta ihan riittävästi kuitenkin me laivassa istuimme. Jokiristeilyn aikana meille esiteltiin myös kaikki sillat, jotka alitimme. Kun olimme perillä, kävelimme suoraan bussiin, ja lähdimme kohti Camden Townia, jossa saimme vapaasti kierellä Camden Marketia neljän tunnin ajan, kunhan porukassa oli vähintään kolme henkilöä. Minä vietin aikaa suomalaisten Alisan, Eelin, Katerinan ja Annalotan kanssa :)

Olen ollut Camden Townissa aikaisemminkin, mutta sieltä löytyy silti aina jotain uutta (mm. käsin maalattu Doctor Who -taulu, jota en tajunnut ostaa, vaikka se maksoi vain 20£). Valitettavasti sisällä Camden Marketissa kuvaaminen on kielletty, joten en saanut edes kuvia kaikista niistä ihanuuksista, mitä siellä on tarjolla...







Camden Townin läpi virtaa pieni joki.








Hollantilaiset pannukakut nutellan kera olivat pala taivasta. Tämän kyseisen annoksen jaoin suomalaisen Alisan kanssa.






Kuvassa on Katerina ja taustalla näkyy hieman Camden Townia.

Perjantaina me näimme Big Benin, Westminster Abbeyn, Buckingham Palacen sekä vartionvaihdon ja katselimme näköalaa maailmanpyörästä.
Tämän kaiken jälkeen pääsimmen Oxford Streetille shoppailemaan kolmen tunnin ajaksi. Tällä kertaa me suomalaiset saimme seuraa parista unkarilaisesta pojasta. Oxford Streetillä pojat eivät panneet pahakseen, kun me tytöt kiertelimme vaatekaupoissa, vaan kävelivät oikein mielellään perässä jutellen keskenään jalkapallosta ja antaen mielipiteitä kun niitä kysyimme. :)






































                Inton vaihtareita London Eyen sisällä



Sekä keskiviikkona että torstaina saimme aamupalan ja päivällisen lisäksi mukaamme pienen lounaan, joka hieman yllätti. Se ei yllättänyt, että saimme lounaan, vaan se, mitä se sisälsi. Vesipullo, voileipä, omena, keksiä ja sipsipussi. Suomalaisena olen tottunut siihen, että eväiksi koulusta saadaan ruisleipä ja pillimehu. 
Osa on tämän kuvan Facebookissa varmaan jo nähnytkin, mutta siis keskiviikkoiltana tehtiin kasvonaamiot porukalla mun ja Katerinan huoneessa. Kuvassa ylhäällä ovat Katerina ja Eeli, sitten alhalla vasemmalta lukien minä, Alisa ja Annalotta. Muutenkin me kaikki viihdyttiin tosi paljon just meidän huoneessa (johtuikohan siitä että meidän huoneessa WiFi toimi parhaiten). Torstai-iltana oltiin kaikki suomalaiset taas meidän huoneessa ja juteltiin pitkään varmaan puoleen yöhön ainakin, ja minä ja Katerina vielä pidemmällekin. Lauantaiaamuna sitten virkeänä lähdimme kaikki kohti isäntäperheitämme, josta kirjoitan myöhemmin lisää :)