Mutta joo, ostoksilla olen ollut ja rahaa tuhlannut, vaikka olen yrittänytkin olla säästeliäs. Tiistaina Sue ja Bob jättivät minut ja Simonan Canterburyyn shoppailemaan muutamaksi tunniksi, kun olivat itse omilla asioillaan. Canterbury on oikein mukava kaupunki, ja se ei ole kaukana, sinne ajaa noin 15 minuuttia. Ajomatkalla sinne on tien vieressä kylttejä, jotka muistuttavat vasemmanpuoleisesta liikenteestä. Yhdessä kyltissä se lukee neljällä eri kielellä; Drive on left, Links fahren, Tenez la gauche, Kör till vänster. Näistä kielistä nimenomaan tää jälkimmäisin huvittaa mua suuresti. Sillä englannin ymmärrän tottakai, ranskankin joo, koska ihmiset ovat juuri saattaneet tulla kanaalin yli tai ali Englantiin. Saksa nyt on siinä ja siinä, mutta kyllä se silti on ihan järkevää laittaa myös saksankielinen muistutus. Mutta ruotsi. Miksi kylteissä lukee myös ruotsia? Miksi? Sitä en ymmärrä.
No niin, takaisin päivän pääaiheeseen eli Canterburyyn. Keskustasta löytyy paljon kauppoja ja kahviloita mm. Primark, Top Shop, H&M, Accessorize, Starbucks Coffee, Tesco, Boots, Tiger, Poundland(missä KAIKKI (hammastahnat, kirjat, vihot, meikit, valokuvakehykset, suklaat, keksit, juotavat, shampoot, mitäsieltäikinälöytyykin) maksaa punnan (1,20€) kappaleelta)...
Alikulkutunnelissa on maalauksia, jotka kertovat jotain kaupungin historiasta.
Simona ja meidän huipputerveelliset kermalla kuorrutetut Starbucks- frappuccinot
Canterburystä löytyi pieni comic-shop ja sen näyteikkunassa oli Tardis-haalari, joka ei tosin tarttunut mukaan (vielä). En kyllä kysynyt hintaakaan, mutta jaa...
Lisäksi löysin parit housut sekä vähän kaikkee pikkutavaraa, kuten pienen herätyskellon x) nyt ei tarvitse koko ajan katsoa kännykästä kellonaikaa ja bonuksena tuli kotoisa tikitys ääni, johon olen tottunut.
Comic- shopista löysin Doctor Who julisteen. Niitä oli siä itseasiassa aika monta erilaista mutta tällästä mulla ei viä ollut. Kun palasimme kotiin, kysyin Suelta että saanko laittaa julisteen seinälle, ja hän vastasi minulle, että tottakai saat, sinun huoneesihan se on, tee mitä haluat. Nyt tää mun huone jo tuntuu vähän kotosammalta, kun on juliste seinällä. Muutenkin tää mun host-perhe on tosi kiva ja rento, vaikka näillä on vähän erilaisia tapoja kuin mihin mää oon tottunut. Esimerkiksi kun on päivällisaika, niin se joka sen tekee laittaa ruoan suoraan lautasille, kaikille saman verran, eli ruokaa ei siis oteta itse omalle lautaselle. Toki pöydässä saattaa olla pieniä lisukkeita ja kastiketta, mitä voi sitten ottaa oman mielensä mukaan. Yleensä me syödään päivällistä täällä klo 18-19 aikaan, mikä on vähän myöhempään kuin mä oon tottunut. Yks päivä meillä oli ruoka kuitenkin klo 17 aikaan, ja Craig ihmetteli, että miksi jo näin aikaisin.
Perjantaina mulla vihdoin alkaa koulu. Eli aikalailla tasan kuukautta myöhemmin kuin se olisi Suomessa alkanut. Kieltämättä mää nautin tästä kolmen kuukauden kesälomasta, mutta tekee varmasti ihan hyvää palata takaisin arkirutiineihin. Mun koulumatka ei tule olemaan pitkä, noin 10-15 min matka bussilla. Ja kotoa pysäkille kävelee vajaa 10 minsaa. Matkan voisi ehkä kävelläkin, mutta kotiin päin se olisi pelkkää ylämäkeä, sillä Dover, missä käyn koulua, sijaitsee alhaalla ihan rannikolla. Whitfield taas on on ylhäällä ison rinteen päällä, joten ehkä bussilla on mukavampi kulkea.